Nuoren oikeus onnistua
Kuntavaaliohjelmaa laatiessamme pohdimme nuorten syrjäytymistä. Muotoilimme Vantaan tavoitetilaksi tulevaisuudessa seuraavaa: 'Meidän Vantaalla jokaisella nuorella on oikeus onnistua'. Palaan tähän muisteltuani ensin vanhoja hyviä aikoja.
Opiskellessani 80-luvun loppupuolella toimin sijaisopettajana Lappeenrannan peruskouluissa. Nuori teekkari herätettiin yöuniltaan sijaistamaan sairastunutta opettajaa. Silmät ristissä kiirehdin kulloisellekin työmaalle.
Usein oppilaat kiirehtivät iloisesti tervehtimään saapuessani koulun portista. Sijainen kun toi mukavaa vaihtelua kouluviikkoon. Vastaanotto sai hymyn huulille ja työ oli innostavaa - jopa siinä määrin, että usein pohdin opintosuunnan vaihtamista.
Kellä onni on, kellä ei?
Opetin noina vuosina useita satoja oppilaita. Joskus koetta valvoessani katselin työhönsä keskittyneitä oppilaita ja pohdin heidän tulevaisuuttaan. Suurimpaa osaa heistä odottaisi hyvä elämä hyvinvointivaltiossa. Eittämättä joidenkin osaksi tulisi jo nuorena sortua päihteisiin, jäädä koulutuksen ulkopuolelle, tulla kiusatuksi, kohdata kotona traumaattisia tilanteita tai sairastua. Pahimmillaan tavalla, joka varjostaisi koko tulevaisuutta. Kelle tai keille niin kävisi?
Kysymys ahdisti. Sijaisopettaja ei muutamassa päivässä ehtinyt tutustua heihin niin hyvin, että pienistä signaaleista olisi voinut ennustaa tulevaa väliinputoajaa. Jos se ylipäätään muutenkaan oli mahdollista. Sattumanvaraista, sitä elämä oli ja on.
Lähtökohdat nuoren onnistumiselle olivat kuitenkin hyvät. Lapsiperheillä pyyhki taloudellisesti oleellisesti nykyistä paremmin. Ainakin, jos mittarina käytetään suhteellisesti köyhän lapsen määritelmää.
Opiskelutoverini olivat kaikista yhteiskuntaluokista. Nautimme opintotukijärjestelmästä, joka mahdollisti korkean koulutuksen niin porvarin kuin duunarinkin vesalle. En muista erityisesti puhutun nuorten syrjäytymisestä. Nuorella oli oikeus onnistua.
Kulman takana odotti 90-luvun alun lamavuodet. Palataan kuitenkin tämän päivän tilannekuvaani. Teekkariaikaiset huoleni ovat nyt kouriintuntuvampia. Osin ehkä syystä, että omat ja lähipiirini lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä.
Olemmeko munanneet?
Keskustelu syrjäytymisuhassa olevista lapsista ja nuorista punkee esiin kaikkialta. Lapsiperheiden köyhyys, mielenterveysongelmat, nuorisotyöttömyys, koulukiusaaminen, ilmastoahdistus, huono ruumiillinen kunto, korona-ajan etäopiskelun eriarvoisuus ja luottotietojen menetys. Siinä muutamia poimintoja nykynuorten ongelmien syistä ja seurauksista. Asioista, jotka huolettavat kaikkia vanhempia ja nuoria. Jos ei omakohtaisesti niin vähintään kaveripiirissä tai naapurissa.
Onko lapsen ja nuoren onnistuminen tänään epävarmempaa kuin reilu kolmekymmentä vuotta sitten?
Paraneeko maailma Vantaan kaupunginvaltuustossa?
Olen ehdokkaana kuntavaaleissa. En lupaile maailman paranevan. Lasten ja nuorten ongelmat eivät häviä yksin Vantaan kaupunginvaltuuston päätöksillä. Mutta jotain on toki tehtävissä nuoren tulevaisuuden eteen paikallisestikin. Voisiko Vantaa olla kaupunki, jossa nuori onnistuu useammin?
Itse luotan yhteiskuntaan ja julkisten toimijoiden osaamiseen ja hyvään tahtoon. Juoksua voi kuitenkin aina parantaa. Toimenpiteissä tarvitaan yhtä lailla syrjäytymistä ennaltaehkäisevää toimintaa kuin jo haavoittuneiden löytämistä ja ensiapua. Tarvitsemme parempaa tiedonkulkua kodin, koulun sekä sosiaali- ja terveystoimen välillä. Uskon, että työllistämistoimien tuomisella lähemmäksi voidaan tehdä paikallisesti paljonkin. Tarvitsemme innostavia esimerkkejä luomaan uskoa tulevaisuuteen. Ja tietysti panostuksia, siis käsipareja ja euroja.
Onnistuva nuori on se paras diili
Mitäpä jos nuoren onnistumista ajateltaisiin enemmän kehityshankkeena tai investointina, kuten tehdään esimerkiksi ratikan tai potilastietojärjestelmän osalta.
Laskettaisiin ensin, mitä on saamapuolella. Tavoitteena on nuori, josta yhteiskunnan toimin tehdään veronmaksaja ja yhteisön rakentaja ja verrataan sitä syrjäytymisen kustannukseen. Työuran ajalta laskettuna ero on kaupungin vinkkelistä dramaattinen. Pohditaan sitten toimenpiteitä, jotka tarvitaan esimerkiksi siihen, että enemmistö syrjäytymisvaarassa olevista nuorista saadaan kuiville, kouluun ja työelämään. Uskon, että vaadittavalle työpanokselle voidaan määrittää hinta. Tuloksena syntyy laskelma, josta sitten kinataan hetki. Ja sitten ryhdytään töihin kun todetaan, että onnistuva nuori on se paras diili.
Paranevan kuntatalouden kaupantekiäisenä tulee vielä nuoren poistuva ahdistus ja vanhemman hartioilta poistuva huoli. Niiden arvoa ei rahassa mitata.
Jyrki Virtanen, kuntavaaliehdokas, Vantaan Keskusta
Mitä mieltä sinä olet, miten estämme nuorten syrjäytymistä ja parannamme onnistumisen edellytyksiä? Jätä kommenttisi vaikka tähän blogin perään facebook -tunnuksillasi tai sitten facebook sivulleni https://www.facebook.com/VirtanenJyrki.
Huom! kuvitus on pääosin pixabay.com -palvelusta.
Katso myös muut blogikirjoitukseni täältä: Blogit