Lisää yritystä rouva Viljanen! - Vantaan talousrohdot osa II

'Täysin kaistapäistä" totesi isäni, kun kerroin ryhtyväni yrittäjäksi ja jatkoi: "perheelliseltä mieheltä". Palaan tähän vielä lopuksi.

Vantaa tarvitsee lisää tuloja. Lisätuloja voi kertyä maksuja ja veroja korottamalla, houkuttelemalla alueelle maksukykyisiä veronmaksajia, myymällä omaisuutta tai laittamalla omaisuuden tuottamaan paremmin. 

Kivuttominta on, että Vantaalle syntyy nopeammin uusia, pysyviä työpaikkoja. Sellaisia, joiden varaan täällä jo asuva tai Vantaalle muuttoa harkitseva voi elämänsä perustaa. Keskityn tässä pohtimaan sitä, miten saisimme lisää työllistäviä yrityksiä ja miten jo olemassa olevista saataisiin menestyvämpiä ja siten tuottamaan lisää verotuloja. Ja miten kaupunki voi asiaan vaikuttaa.

Toivottavasti samaa asiaa pohditaan myös Vantaan kaupungintalolla. Työpaikkojen synty edellyttää lisää yrittäjiä ja erityisesti menestyviä kasvuyrittäjiä.  Itse suuntaisin fokusta nuorisoon, liiketoimintaa kiihdyttäviin verkostoihin, empatiaan ja armottomaan lobbaukseen. Aloitetaan nuorista.

• fokus nuoriin, verkostoihin, empatiaan ja lobbaukseen -

Uusimman nuorisobarometrin mukaan lähes 60 % haastatelluista nuorista kertoo haluavansa kokeilla yrittäjyyttä jossakin työuransa vaiheessa. Luku on kasvussa. Ikkuna uusien yritysten syntymiselle tai suvun yritystoiminnan jatkamiselle on siis lupaavasti auki. Siksi tehostetulle innostamiselle kouluissa on tilausta. 

Yläkoulun opinnoissa Vantaalla yrittäjyyteen jo kannustetaankin. Mutta helposti voi tehdä enemmänkin. Nuori tarvitsee esikuvia ja siksi opetuksessa tulisi nostaa esille menestyviä yrittäjiä kaikilla tasoilla. Uskon, että yrittäjätarinat tai perheyritysten vauhdikkaat vaiheet kiinnostavat ja innostavat nuorisoa. Hyviä tarinoita löytyy myös maahanmuuttajien käynnistämästä menestyvästä liiketoiminnasta. Tässä koulu voi helposti tehdä yhteistyötä yrittäjäjärjestöjen ja kauppakamarien kanssa. Tarinan kertojista ei ole pulaa.

• verkossa on voimaa

Numero 2 listallani on verkostoituminen. Yritysten verkostoista rakentuu palveluita, joita pienet yritykset yksin eivät voi tarjota. Projektipäällikkö yksin ei voi tarjota laajaa maalämpökeskusta, mutta insinöörin, laitetoimittajan, porarin ja lvi-pajan yhteistyöllä se onkin jo mahdollista.  Verkostot siis luovat yrityksille kehittymisen paikkoja vaativammissa palveluissa ja projekteissa sekä avaavat reittejä julkisiin kilpailutuksiin.  

Verkostojen syntymisellä tulee olla erityispainoa kaupungin elinkeinotoiminnassa. Vantaan tavoitellessa kiiltävää ilmastokilpeä voi keskeinen aktiviteetin kohde ollakin juuri ympäristö- ja energia-alan yritykset sekä yksittäiset asiantuntijat.

• kuka lohduttaisi yrittäjää?

Kolmanneksi tärpiksi otan empatian ja tuen. Niillä tarkoitan jatkuvaa yhteydenpitoa yrittäjiin, erityisesti yrityksen ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Yrittäjän arki voi olla hyvinkin yksinäistä. Kuten yritysjohtajatkin, yrittäjä on usein yksin ongelmiensa kanssa. Yrityksen ongelmia ratkotaan yksin ja apua ei kehdata pyytää. 

Miltä kuulostaisi, jos Vantaan kaupungilta otettaisiin yhteyttä, ihan puhelimella, parin vuoden välein ja kysyttäisiin yrittäjän kuulumiset. Miltä näyttää, millaisia ongelmia sinulla on, mitä mahdollisuuksia näet ja mikä saisi sinut laajentamaan toimintaasi Vantaalla? Samalla ohjattaisiin tiedon lähteille ja kutsuttaisiin mukaan verkostoihin. Annetaanhan lapsiperheellekin tukea neuvoloiden muodossa pienokaisen alkuvuosina, sama idea tepsii kyllä yrityksen alkuvuosiinkin.

Jo vakiintuneempaa yrittäjää voisi vastaavasti lähestyä siinä 50 -vuotispäivien aikaan. Kiittää panoksesta yhteiskunnan rakentamisessa ja keskustella samalla toiminnan jatkuvuudesta. Eli miten varmistetaan että yrittäjä pääsee aikanaan ansaitsemalleen eläkkeelle ja yritykselle löytyy  ajoissa jatkaja. Luopuminen on usein pitkä prosessi ja liiketoiminnan säilyminen on ehdottomasti paikallisen elinkeinotoiminnan intressissä.

• puhelin käteen, rouva Viljanen!

Ja vielä neljäs vihje - korkean tason lobbaus. Kun sitten aletaan oikeasti houkutella isoja kaloja Vantaalle, jää touhu kyllä kaupungilta puolitiehen, jos keskitytään vain laajan liiketoiminnan edellytyksiin, eli esimerkiksi liikenneväyliin ja yritystoimintaa tukevaan kaavoitukseen. Lobbaus on terminä hiukan pahanhajuinen. Mutta sitä tarvitaan. 

En näe oikein mitään järkevää syytä, miksi suuret yritykset haluavat perustaa pääkonttoreitaan Helsiinkiin ja Espooseen. Vantaalla euro on voimallisempi. Vantaalla on toimivat liikenneyhteydet, työvoimaa, Aviapolis ja imagoarvoa tuova ilmastostrategia, joka onkin jo lähtenyt toteutumaan. Olisiko siis liikaa pyydetty, että kaupungin johtoryhmän jäsenet kukin soittaisivat vähintään kerran viikossa yhden puhelun suuryritysten toimitusjohtajille? Ja kysyisivät, miten voisimme auttaa? Kauppatavara ei ole huono ja olen varma, että puhelimeen vastataan.

Edellä mainitsemani asiat ovat kaikki sellaisia, jotka ovat toteutettavissa ilman miljoonapanostuksia. Lähinnä ne ovat siis tekemisen pientä prioriteetin suuntaamista nykyisestä ja positiivisuuden jakamista. Toki muutama käsipari lisää ei ole pahitteeksi.

Palaan vielä lopuksi omaan tarinaani. Itse ryhdyin yrittäjäksi hieman alle nelikymppisenä. Isäni varoittelut saivat minut kyllä pohtimaan asiaan liittyviä riskejä uudemman kerran. Olin kuitenkin koulutettu ja työkokemusta omaava henkilö, joten yrityksen perustamispäätös piti. En ole katunut. Ja kyllä isäkin myönsi olleensa väärässä.

Mitä mieltä sinä olet, miten yritystoimintaa kiihdytetään Vantaalla? Jätä kommenttisi vaikka tähän blogin perään facebook -tunnuksillasi tai sitten facebook sivulleni https://www.facebook.com/VirtanenJyrki. 

Katso myös muut blogikirjoitukseni täältä: Blogit