Ei unohdeta etäkoulua

Huom! Tämä kirjoitus on ensimmäisen kerran julkaistu Vantaan Sanomien mielipide-osastossa, julkaisupäivä 6.1.2021. Kirjoitus löytyy VS:n sivuilta täältä.

Keväällä opettajat, oppilaat ja kodit tekivät pienen 'talvisodan ihmeen'. Äkkilähtö etäopetukseen oli monelle sykähdyttävä hetki. Marraskuussa julkaistun arvion (Karvi) mukaan kevään etäjaksosta selvittiin kohtalaisesti. Medioissa on käsitelty hyviä ja huonoja puolia. Edellisiin kuuluu digitaitojen kehittyminen, jälkimmäisiin tukea tarvitsevien jääminen yhä heikompaan asemaan. Kouluun palattiin iloisin ilmein. Ja hyvä niin. Ei ole epäilystä etteikö koulu ole paras paikka oppimiseen.

Etäkoulusta saatua kokemusta ei tule kuitenkaan kokonaan painaa naftaliiniin pandemian toivottavasti helpottaessa. Tähän on kaksi kantavaa syytä. Ensimmäinen liittyy huoltovarmuuteen ja poikkeusaikoihin, joita varmasti on tarjolla jatkossakin. Toinen liittyy siihen, että etäkoululla voidaan tarjota opetusta, joka lähikoulutuksena toteuttaen olisi käytännössä mahdotonta tai huomattavan kallista.

Ajatellaanpa harvinaista kieltä, jonka opettaminen on kallista yhden koulun yksittäisille oppilaille. On todennäköistä, että koko kaupungin tasolla halukkuutta kyseisen kielen opiskeluun on paljonkin. Tällaisessa tilanteessa etäopetus siis antaa mahdollisuuden laajentaa opetettavien aineiden valikoimaa. Sama koskee koulujen järjestämiä harrastekerhoja. Pienen koulun shakkikerho ei välttämättä toteudu, mutta pitäjän tasolla sille on varmasti kysyntää. Ja kun kerran etänä mennään, niin opettajan resurssikin voi olla jaettu naapurikaupungin kanssa.

Vakava sairastuminen on esimerkki tilanteesta, jossa koulunkäynti kärsii. Etäopetukseen osallistuminen voi osittain mahdollistaa koulunkäynnin jatkumisen. Sama koskee vaikeita kiusaamistilanteita - parin viikon tauko etäopen ohjauksessa voi saada kiusaajan sekä hänen vanhempansa pohtimaan käytöstään tai tarjota hetkellisen helpotuksen kiusatulle. Tarve olla pois lähiopetuksesta voi juontua myös huoltajan työkomennuksesta tai muutoin kodin tilanteesta.

Etäopetuksella on siis mahdollista laajentaa opetettavien aineiden määrää sekä joissain tapauksissa parantaa laatuakin. Mutta ratkaistavia ongelmiakin on paljon. On esimerkiksi epärealistista edellyttää opettajalta samalla kertaa lähi- ja etäopetuksen antamista tai työmäärän kasvattamista entisestään. Sama koskee kesken koulupäivän siirtymistä kotiin saamaan etäopetusta. Kevät osoitti, että kotona sekä tekniset olosuhteet että vanhempien kyky tukea koulunkäyntiä vaihtelevat.

Haasteita on paljon ja ne vaativat koordinointia koulutoimelta sekä koulujen ja kotien välisen yhteistyön tiivistämistä. Tarvitaan yhteisiä, kaikkien koulujen käytössä olevia opetusresursseja, toimivaa etäopetusinfraa, etätyöpisteitä kouluihin sekä koulutusta opettajille. Myös kodeille tulisi aktiivisesti tarjota tukea etäopetuksessa käytettävien välineiden hallinnassa. Panostus tuo kustannuksia, mutta siis myös välittömiä hyötyjä.

Etäkoulu ei ole epäkoulu. Etäkoulun roolista tulee keskustella kuntavaalien alla. Vantaalla on tässä edelläkävijän paikka tarjolla!

Katso myös muut blogikirjoitukseni täältä: Blogit